Viikon 38 liikunnat: kevennetty viikko?!

Viikon 38 liikunnat:

• maanantai: kävely 31 min +  58 min
  
• tiistai: kävely 37 min + baletti 1 h 17 min
  
• keskiviikko: kävely 32 min + sali 57 min
• torstai: kävely 30 min + baletti 1 h 8 min
  
• perjantai: kävely 32 min + 1 h 12 min
• lauantai: kävely 55 min + 1 h 29 min
  
• sunnuntai: kävely 52 min + tennis 1 h 15 min
  
• yhteensä: 12 h 45 min
  

Siis mitä hittoa! ='D Voin ihan vilpittömästi sanoa et viime viikko tuntui tosi kevyeltä, jopa laiskalta, mun mielestä. Mut ei se näemmä sitten ihan ollutkaan... Toki en itse laske kävelyä varsinaisesti kunnon liikunnaksi, joten siitä varmaan johtuu se fiilis, mikä itsellä on ollut. Vaikka siis kävely tietenkin ehdottomasti on kunnon liikuntaa! Mut itelle on niin perus et kävelen paljon, joten en siksi osaa mieltää sitä samanlaisena liikuntana kuin baletti tai sali.

Joka tapauksessa tosi iloinen fiilis viime viikon suhteen ja sain myös levättyä tosi hyvin! Viikonloppuna sainkin nukuttua ihanat 11 tuntia sekä pe-la että la-su ja sen kyllä huomas heti omassa olossa. Tänään on palattu taas normirutiineihin ja kävin tässä aamusta heittämässä pikasen kahvakuulatreeninkin yliopiston salilla. =) 

Ruokailujen osalta kuitenkin täytyy tsempata, koska myönnän et viime viikolla tuli syötyä kaikkea ylimäärästä turhaa mikä useesti oli jotain pientä herkkua. Täytyy siis nyt heti katkasta tollanen turhuus, koska 1) sokeri ei tee hyvää terveydelle ja 2) ihan turhia kaloreita! 

Eli tälle viikolle tiedossa paluu siihen, että päivän ateriat on aamupala, lounas, välipala ja päivällinen ja jokaisella näistä syödään terveellistä, ravitsevaa ruokaa eikä mitään sokeri-hiilari-höttöä! Huomasin, et vetosin huonoissa valinnoissa aina mun väsymykseen, et tästä saan energiaa. Mutta fakta on se, että tuollainen huono ruoka vain loppujen lopuksi lisää väsymystä vaikka hetkeks ehkä saakin energiapiikin.

Eli tällä viikolla tarkkuutta touhuun. =D Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille! =)

Kokemukseni 1:1 valmennuksista - the good & the bad

Nyt oli vihdoinkin aikaa istua alas ja kirjoittaa tästä aiheesta! Alkuun kerron yleisesti vähän mun valmennustaustoista, sitten käyn läpi hyvät ja huonot puolet ja loppuun yleisesti ottaen mun ajatuksia valmennuksista ja tän hetken valitettavista ilmiöistä. Haluan myös korostaa, että nää on mun kokemuksia ja tiedän monia, joille nämä samaisetkin PT:t on toimineet tosi hyvin ja he on saaneet asiakkaina haluamiaan tuloksia! Kuitenkin mulle itelleni on taustatutkimustyöstä huolimatta kertynyt huonoja puolia vuosien aikana sen verta paljon, että ainakaan hetkeen en aio ottaa uutta valmennusta. =D

Eli valmennettavana ollessa oon pääasiassa ollut yksilövalmennuksissa ja nämä alla olevat kokemukset ovat tulleet vuosien varrelta. Aivan ensimmäinen minkäänlainen valmennuskokemukseni on noin 4-5 vuoden takaa ja se oli ryhmävalmennus. Tällöin kyse oli muutaman kuukauden kunnon kohotusvalmennuksesta ja tykkäsin kyllä treeneistä todella paljon! Lisäksi oli ihanaa aloittaa projekti ryhmän kanssa ja motivaatiota ei todellakaan tarvinnut etsiä.

Ruokapuoli oli ihan ok, mutta huomasin jo silloin, että olisin tarvinnut paljon kustomoidumman ruokavalion, sillä moni ruoka-aine aiheutti aivan hirveää turvotusta ja mahakipuja. Lisäksi ensimmäisen kuukauden jälkeen huomasin, että treenit muuttuivat todella nopeasti aivan liian helpoiksi ja olisinkin tarvinnut paljon nopeammin haasteellisemmaksi muuttuvan ja monipuolisemman treeniohjelman. Eli tässäkin kohtaa enemmän kustomointia. Tämän kokemuksen takia valitsin jatkossa aina 1:1 valmennuksen sen viisi kertaa, mitä olen kokeillut, mutta tämäkään ei ole ollut ongelmatonta.

Kaksi näistä PT:eistä oli sellaisia, joita seurasin vuosia ja joista toisen kohdalla pettymys oli todella suuri! Toinen oli kai ihan ok kokemus, mutta en halunnut enää jatkaa, koska pystyin itsekin tekemään saman kuin PT. Kaksi oli sellaisia, joita mun lähipiiristä suositeltiin mulle, joten olin itse nähnyt noiden lähipiiriläisten saamia tuloksia. Näiden PT:eiden kohdalla kaikki meni hyvin, kunnes huomasin tarvitsevani enemmän kustomointia ja kun aloin vähän kyseenalaistamaan asioita.

Yksi PT oli ehkä enemmänkin oma pieni testini eli sellainen ns. some-PT, joka kyllä siis on oikeasti ihan suloinen ihminen ja tarkoittaa hyvää, mutta sanoisin hänelle, että vähän enemmän koulutusta tukemaan työtä tai sitten täytyisi valita asiakkaat paljon tarkemmin, koska tietotaito ei vain riitä vielä! Kolme näistä PT:eistä on ollut täältä Kaliforniasta ja kaksi Suomesta.

Mutta aloitetaan hyvistä puolista...

1) Kommunikointi on ollut nopeaa ja säännöllistä
Oon lukenut ja kuullut paljon valitusta siitä, että PT:hen ei yksilövalmennuksessa saa yhteyttä ja tämä on toki omalla kohdallanikin ollut välillä hieman vaihtelevaa. Lisää tästä löytyy huonojen puolien kohdasta 8.

Kuitenkin pääosin oon saanut palautetta ja vastauksia joko päivän sisällä tai sitten jopa samana päivänä. 3/5 PT:stä on myös ihan itse ottaneet muhun yhteyttä ja kyselleet vointia, jos oon aiemmin viikolla valitellut alkavaa kurkkukipua tms., vaikka meillä ei ole ollut ns. päällä mitään aktiivista keskustelua juuri silloin. Suurimman osan ajasta en siis oo kokenut, että olisin jäänyt yksin ja kyllä siinä hiljalleen muodostui monen kanssa puolin ja toisin tsemppaus. Eli ei vain niin päin et mua tsempattiin, vaan kun näin et PT:llä oli ollut rankempi viikko niin tsemppasin myös takaisin päin!


2) Treeniohjelman ja ruokavalion päivityksiin on yleensä reagoitu nopeasti
Joidenkin PT:eiden kanssa vain tiettyyn pisteeseen asti tosin, mutta siitä lisää huonoissa puolissa kohdassa 5. =D Eli oon siis yleensä saanut tosi nopeasti uudet ohjelmat, jos oon kaivannut muutosta/vaihtelua ja aluksi harmitti, kun en oikein uskaltanut pyytää muutoksia ohjelmiin. Toki tähän nopeuteen vaikutti ainakin valmennusappi-PT:eillä materiaalipankki (tästä lisää huonojen puolten kohdassa 4), mutta valmennusten alkupuolella tää ei oo mua hirveesti haitannut, vaan vaihtelu on ollut se ainoa, mitä oon siihen kohtaan kaivannut.


3) Viikkoraportit on olleet tärkeitä oman pääkopan selvittelyssä
On ollut tosi hyvä pysähtyä joka viikko miettimään edellistä viikkoa: mikä meni pieleen, mikä meni hyvin, mitä opin jne. Useesti arki vaan puuroutuu ja omalle kehitykselle tulee sokeaksi, joten noi viikkoraportit on olleet tosi hyvä keino pitää myös ittensä kartalla siitä, missä mennään.

Lisäks yleensä, jos oon valitellut kauheasti kaikkea rapsaan, niin PT on vastannut et hei, muistatko tätä raporttia edeltäneen raportin ja sen, mitä siihen kirjotit ja missä sillon mentiin esim. treenien toistojen määrissä vs missä sä meet nyt? Ja sit oonkin menny tsekkaamaan noita lukuja ja todennut et hitto vie, onhan tässä tapahtunut kehitystä! Nyt valmennusten loppumisen jälkeenkin on siis tarkoituksena istahtaa hetkeksi alas ja käydä edellinen viikko läpi ja analysoida sitä vähän! =)


4) Valmennusappit on nopeuttaneet meal preppausta ja ylipäätään aterioiden suunnittelua tosi paljon
Vaikka näihin appeihin liittyy monia huonoja puolia (lisää näistä alempana...) niin kyllä se oikeesti vaan on nopeuttanut arkea tosi paljon, et oon voinut poimia appistä aterioita, joita tekee mieli, laittaa annosmäärä ja siirtää sitten nuo ateriat "ostoskoriin" eli oon saanut valmiin kauppalistan esim. viidelle aterialle. Samoin meal preppaus on ollut tosi vaivatonta, kun on voinut valita annosten määrän ja kokkailla sen mukaan. Ei oo tarvinnut laskimella laskea eri ainesosien määriä jne.

Toki monissa resepteissä netissä on nykyään valittavana annoskoko silloinkin, kun ei oo kyse esim. Pirkan tai ruokabrändien nettisivujen resepteistä. Mutta sä et silti välttämättä saa valmista kauppalistaa ja joudut pitämään auki montaa eri nettisivua, jotta saat sen yhen kauppalistan koottua kännykän noteseihin. Versus se, että sulla on yhdessä appissä yksi lista, johon saat myös lisättyä ihan sun omia juttuja vessapaperista koiranruokaan. Tai sitten vielä lisänä se, että netistä löydettyihin resepteihin ei välttämättä saa muutettua desilitroja, vaan kaikki on kuppimittoina, joita aika harva varmasti Suomessa käyttää! Joten sun täytyy erikseen muuntaa kaikki mittayksiköt.


5) Ajan säästäminen, kun treenejä ja ruokia ei oo tarvinnut itse pohdiskella
Se on säästänyt toooooosi paljon aikaa, kun joku muu on suunnitellut etenkin treeniohjelmat sen sijaan et oon ite miettinyt et okei, haluisin tälläsiä tuloksia ja sit ettiny googlesta et mitkä treenit osuu just noihin lihaksiin. Tai ottanu sieltä täältä ilmaseks netissä olevien PT:eiden ohjelmia/liikkeitä ja tehny sellasen kunnon oman palapelin niistä. Toki paljon tietoutta mulla on jo nyt pankissa eli aika helpolla osaan tehdä itselleni saliohjelman sen mukaan, mitä haluun kehittää, mut siinä kohtaa, kun pitäis vaihtaa useamman kerran treeniohjelmaa ja kaipaa vaihtelua niin saattaa joutuu jonkun aikaa tekemään researchia!


6) Oot osa yhteisöä, vaikka teetkin yksin
Kyllä siin tuli mukava fiilis, kun katteli muidenkin yksilövalmennuksessa olevien onnistumisia ja mietti et ei vitsi miten kivaa, et saan itekin olla yks näistä mimmeistä, jotka on muuttamassa ei vaan omia elämiään vaan kans meidän ympärillä olevien! Niin monen perheen ja suvunkin ryhtiliike kuitenkin yleensä lähtee siitä, et vaan muutama näyttää hyvää esimerkkiä muille!


7) Todella hyvää opastusta salilla
Niiden PT:eiden kanssa, joita oon myös tavannut salin merkeissä, oon saanut hyvää opastusta siihen, miten tehdä liikkeet oikeaoppisesti. Toisella oli ehkä hieman aukkoja tietotaidossa, kun kysyin tosi spesifeistä tilanteista, mutta kyllä noilla opeilla ehdottomasti alkuun pääsi ja ilman mitään haavereita!

Noh, sitten niihin syihin, miksi en enää ole valmennettavana... Osa näistä kohdista on sellaisia, että vain yksi ongelma on saattanut koskea yhtä valmennusta, mutta esimerkiksi viimeisintä valmennustani koski useat näistä alla olevista pointeista ja senpä takia olinkin helpottunut, kun valmennus loppui. =')

1) Syömishäiriötaustan liiallinen korostaminen
Oon halunnut olla jokaiselle PT:lle rehellinen taustoistani ja lähes joka kerta oon aika nopeasti alkanut katumaan tuota päätöstä. Oon nimittäin huomannut, että toivomiani tuloksia on usein hyssytelty, koska mun pitäisi kuulemma keskittyä vain perusterveellisesti elämiseen eikä "kurotella tähtiä" ettei vaan lähde menemään taas överiksi.

En tietenkään voi sanoa, et en olis esim. tänä vuonna tipahtanut ahmimaan, mut isoin syy tähän on se, et musta on tuntunut niin jumissa olevalta, kun koko ajan on saanut piiloviestein kuulla olevani edelleen niin sairas, että ei kannata ottaa kunnolla tavoitteita. Tämä on myös vahvistanut itselleni täysin virheellisesti sitä ajatusta, että mun terveelliset tavoitteet ja vaikka se, että saisin sellaisen timmin urheilullisen kropan ovat jotenkin sairaita.

On ollut tosi masentavaa, että mun menneisyyttä lyödään koko ajan päin mun naamaa. Samalla se on vahvistanut ajatusta siitä, että oon edelleen sairas ja näin ollen myös vaikuttanut ihan käytännössä mun käyttäytymiseen. Vaikka eihän se näin ole! Välillä on tietenkin ollut notkahduksia, mutta niitä tapahtuu myös sellaisille, joilla ei ole sh-taustaa ja on todella väärin pakottaa sairaan identiteettiä sellaiselle, joka ei koe sitä enää omakseen. Ennemminkin toivoisin keskittymistä tulevaisuuteen ja sen rakentamiseen, et saa tästä terveestä elämästä kaiken irti!


2) Normaalipainossa olemiseen jumittuminen
Lähes kaikki PT:t ovat hyperfokusoituneet siihen, että oon normaalipainoinen - huolimatta siitä, millainen mun olo, kunto, rasvaprosentti tai verikokeiden tulokset on olleet. Ja itse taas lähden liikkeelle siitä, että normaalipaino ei todellakaan ole koko terveyden mitta ja tämän soisi kyllä jokaisen PT:n ja hyvinvointivalkun tajuavan! Tuntuu jotenkin absurdilta, miten pihalla moni tuntuu olevan ja tuijottaa vain sitä painoindeksiä tai sitten näkyvää ylipainoa tai tavallisen "hoikkaa" normaalipainoista kroppaa.

Oon monesti yrittänyt selittää sitä, että mä voin niin paljon paremmin, kun mun paino on 60-kilon alapuolella ja et mulla ihan oikeasti tulee 58-64 kilossa ulkoreiteen ja lantion sivuun sellainen kohta, jossa tunto ei ole ihan sataprosenttinen. Ja kun paino tippuu ja mitat karisee niin tuo alue muuttuu normaalin tuntuiseksi. Eli kaikesta tästä mä oon päätellyt, että mun keho yksinkertaisesti voi paremmin, kun oon noin painoindeksissä 20-22 vähän kehonkoostumuksesta riippuen.

Mutta tää ei ole tuntunut kelpaavan PT:eille ja oon saanut samanlaista toppuuttelua kuin tuossa edellisessäkin kohdassa mainitsin. Eli tää mun havaintoni on niputettu sh-ajatteluun eikä ihan vilpittömiin omiin havaintoihini ja testailuihin. Kun oon halunnut treenata enemmän, mulle on sanottu, että en saa vetää kehoa överiin, samalla, kun oon sivusta seurannut, miten lievästi ylipainoisilla on ollut lupa treenata ties miten kovaa ja tiputtaa tosi nopeastikin painoa normaalipainon puolelle ja siitäkin he on vielä saaneet alentaa painoa. Toisin kuin minä, joka olin "jo" siellä normaalipainossa. Mulle painon ja mittojen pudottaminen on sairasta ja huolestuttavaa.


3) Terveyshuolien vähättely
Tämä on liittynyt hyvin vahvasti noihin kahteen edelliseen osioon eli "hei, kaikki on ihan hyvin, sä oot normaalipainoinen, toi on nyt vaan sun omassa päässä!" Olen useasti tuonut esille esimerkiksi huoleni verikokeiden tuloksista, mut oon saanut kuulla, että mulla on kaikki kyllä ihan hyvin. Vasta, kun oon tuonut esiin sen, että myös lääkärini on ottanut asian syyniin, on ääni muuttunut sellaiseksi, että hei, me ratkaistaan tää kyllä (ilman oikeastaan mitään konkreettisia muutoksia).

Lisäksi muutama PT on jatkuvasti vaihdellut kantaansa esimerkiksi kehonkoostumusmittausten tuloksiin riippuen siitä, ovatko tulokseni olleet heidän valmennuksensa kannalta positiivisia vai negatiivisia. Eli kun esimerkiksi rasvaprosenttini on laskenut, oon saanut kuulla, et jes, nyt on löydetty hyvä tahti, mutta kun rasvaprosenttini onkin ruokavalion muutoksen myötä lähtenyt nousemaan niin sama PT on sanonut mulle, että noihin kehonkoostumusmittauksiin vaikuttaa soooooo many things. Et ei kannata ottaa niitä minään 100% totuutena. Eli which one is it? =D

Monissa asioissa mulle on myös suoraa sanottu, että jos tartten lääkkeet niin ehdottomasti niitä vaan naamaan, vaikka oon yrittänyt kertoa, että mun arvot on kyllä olleet aiemmin normaalit silloin, kun oon pidemmän aikaa syönyt todella terveellisesti.

4) Massa-valmennusappit ja some-PT:t
1:1 valmennus, tehdään just sulle sopiva ohjelma, saat just sulle räätälöidyn ruokavalion.... Blaah blaah. Massa-valmennusappejä käyttävät PT:t hyödyntävät ahkerasti valmista materiaalipankkia, josta valikoivat valmennettaville treenejä ja aterioita. Suomessa ymmärtääkseni isoin appi on Lenus ja näitä "Lenus-valmentajia" on nykyään Suomen skene pullollaan! Totta kai moni myös lisää sinne omia reseptejään ja treenejään, mutta valitettavasti nämä appit tekevät todella helpoksi sen, että kuka tahansa voi ryhtyä valmentamaan osaamatta oikeasti rakentaa sellaista kokonaisuutta, joka toimii. Lisäksi näistä appeista puuttuu suusanallisesti kerrottava ja videolla näytettävä tekniikka treeniohjelmien liikkeisiin ja itse lisäisin vielä muutaman näytteen siitä, miltä liike EI saa näyttää. Nää on kuitenkin just niitä kohtia, joissa haavereita syntyy etenkin, kun treenataan salilla painoilla!

Nämä some-PT:t ovatkin sellainen suo, että mua usein oikeasti huolestuttaa se, mihin tää skene on menossa... Mä oon todella iloinen siitä, että ihmiset ja etenkin nuoret haluavat pitää terveydestään huolta ja mitä matalampi kynnys siihen on niin aina sen parempi! Mutta jotenkin tuntuu vaan niin väärältä, et tuollaisesta pääosin materiaalipankin avulla pyöritettävästä 1:1 valmennuksesta pyydetään 120-150 euroa kuussa. Ja tämäkin on hinta, jota ei ikinä lue PT:n nettisivuilla suoraan, vaan saat tietää sen vasta, kun sut on "loukutettu" alkukartoitukseen etkä kehtaa enää kieltäytyä.

En väitä etteikö moni varmasti olisi saanut elämäänsä aivan uutta potkua tuollaisen valmennuksen kautta, sillä se oli munkin ensimmäisen 1:1 massa-appivalmennuksen kolmen ekan kuukauden jälkeinen fiilis. Mutta silti... Voisinko vaan liittyä johonkin Discordiin, jossa on treenaajia ja voisin saada ilmaiseksi tsemppiä sieltä? Ja sit treenit ja tekniikat voisin katsoa YouTubesta ja myös valmiita meal planejä on netti pullollaan?

Somevalkuissa mua myös hämmentää asia, joka mun mielestä on suuressa ristiriidassa terveellisten elämäntapojen kanssa. Eli se, että vaikka sä mainostat muuttavasi ihmisten elämiä terveellisempään suuntaan niin sä samalla mainostat samoille ihmisille hirveää määrää energiajuomia, pillereitä ja yllättävän sokerisia ja rasvaisia muka-terveellisiä proteiinipatukoita/-jälkkäreitä. Tiedän, että rahaahan some-PT:t tietenkin noilla mainoksilla tekee, mutta mielestäni toi menee aivan samaan kategoriaan kuin eräskin hyvinvointivalkku, joka ei selvästi päässyt timmiin kuntoon omilla rasvanpolttovalmennuksillaan vaan piti käydä nääntymässä viidakossa ennen kuin paino putosi. Uskottavuus ei oo kovin korkealla, jos jopa mun oma PT ei ole saanut ratkaistua vaikka sitä, miten syödä niin ravitsevasti, että ei tarvitse hirveää kasaa lisäravinteita. Tai miten syödä ja treenata, jotta saa timmin kropan.

Lisäksi uskon kyllä, että moni noista PT:eistä ihan oikeasti käyttää niin paljon lisäravinteita ja juo Celciuksia sun muita joka päivä niin kuin mitä he somessa näyttävät eikä kyse oo vaan mainostamisesta - valitettavasti. Eihän kai muuten esim. kaikki energiajuomien tyyliset "terveysjuomat" olisi nyt niin iso buumi. Eli sun oma ruokavalio ja elämäntapa on niin surkeat, että tarttet ison määrän ravintolisiä ja erilaisia energiaa tuovia juomia ja oot mahdollisesti myös sokerikoukussa? Ehkä jopa tietämättäsi siitä ite. Tää nyt oli tosi kärjistetysti sanottu, mutta varmasti moni ymmärtää ja on ihan itse nähnyt sen, mistä puhun!

Itse oon nykyään hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos jatkuvasti tarvitsee lisäenergiaa ja aamu alkaa vasta, kun oot saanut kupin kahvia tai tölkin Celciusta tai Puhdistamoa niin olisi hyvä ottaa elämäntavat tarkasteluun. Onko arki liian kiireistä ja miten sitä voisi keventää? Onko työ liian kuormittavaa? Treenaatko liikaa tai liian vähän? Onko ruokavalio sellainen, että se sopii sinulle? Syötkö tarpeeksi tai liikaa? Millaisia stressinhallintakeinoja sulla on, joita ehkä tarvitsisit palautuaksesi? Ja ei, aina ei jaksa ilman esim. lisäenergiaa ja se on ihan okei ja ymmärrettävää! Mut jos sun jokainen aamu lähtee liikkeelle energiajuomalla niin we have a problem.

Moni myös luulee tarvitsevansa esimerkiksi kahvia, mutta jos elämä on muilta osin kunnossa niin kofeiinista vieroittautumisen jälkeen ei sitä tarvitsekaan enää ollakseen aamulla virkeä. Eli tuosta on vain jossain kohtaa saattanut tulla tapa, johon on jumittunut. Musta on myös aina mielenkiintoista pohtia sitä tosiasiaa, että jos esimerkiksi kahvi löydettäisiin vasta nyt vuonna 2024, niin se luokiteltaisiin huumeeksi. Siis samaan settiin kokaiinin ja muun kanssa!! Kuinka moni teistä vetäis koksua aamulla, jotta jaksaa työpäivän? ='D Ei varmaan kovin moni, mutta kahviin ja muihin kofeiinipitoisiin juomiin valitettavan moni on koukuttautunut ja käyttää niitä laastarina, kun oikeasti pitäisi hoitaa muut elämän osa-alueet kuntoon!


5) Todellisen kustomoinnin puuttuminen
Tämä on kolmen PT:n kohdalla liittynyt nimenomaisesti noihin valmennusappeihin, joihin PT:t eivät ole joko jaksaneet tai pystyneet tekemään juuri minulle tarkoitettuja reseptejä ja olen joutunut laskemaan kaloreita muiden appien avulla ja lisäämään kaiken "manuaalisesti" ainesosa kerrallaan valmennusappiin. Moniin noihin appeihin sisältyy erilaisia kuukausipaketteja eli PT:t maksavat appin valmistajalle kuukausisummaa, johon sisältyy tietty määrä omia kustomoituja reseptejä, joita he voi omille valmennettavilleen laittaa. Ja kun nämä reseptit on käytetty niin uusia ei voi lisätä ellet siirry "ylemmälle", kalliimmalle tasolle, mikä ei välttämättä ole kannattavaa, jos sulla ei ole tarpeeksi asiakkaita.

Myös perus liha- ja maitoruokavaliosta poikkeaminen on ollut selvästi iso ongelma monelle ja olen osittain naureskellen ja osittain ärsyyntyneenä seurannut sitä, miten surkeita kasvisruokareseptit ovat olleet. Eli heti, kun oon siirtynyt "normi" ruokavaliosta kasvisversioon, on ateriat olleet vaan pääasiassa tomaatti-linssipastaa. Kun PT:t ovat olleet huolissaan proteiinin saannista, koska en ole halunnut syödä lihaa, olen todennut, että monessa kasviproteiinissa on enemmän protskua per 100g kuin lihassa. Joten jos on tietoutta niin pystyt kyllä syömään ihan riittävästi proteiinia myös ilman lihaa, kananmunia ja raejuustoa!

Tässä kohtaa tullaan siihen, että et voi mainostaa kustomoivasi kaikille sopivan ruokavalion, jos et oikeasti ole opiskellut tarpeeksi paljon eri ruokavalioita! Et voi väittää tarjoavasi myös kasvissyöjille tai vegaaneille valmennuksia, jos kuitenkin olet heti tuputtamassa maito- ja lihatuotteita saman tien, kun valmennettava pyytää vaikka eri makroja, koska aiempi makrojakauma ei ole tuonut haluttuja tuloksia. Tuon ei pitäisi olla se ratkaisu, vaan se, että sä lähdet heti suunnittelemaan sellaista ruokavaliota, jossa asiakkaan tarpeet on otettu huomion!


6) Muidenkin kuin perusmakrojen huomioimisen puute
Kolesteroli, tyydyttyneet rasvat, suola...... Hämmentävän moni PT ei ole ollenkaan ottanut näitä huomioon valmennuksissaan ja olen seurannut tätä aivan järkyttyneenä. Etenkin ottaen huomioon, että heidän valmennettavinaan saattaa olla henkilöitä, joiden täytyisi erityisen paljon kiinnittää huomiota esimerkiksi suolan määrään!

Tämä on ollut iso ongelma varsinkin valmennusappejä käyttävien PT:eiden kanssa, koska he selvästi menevät vain sen appissä olevan perusmakro- ja kalorimäärän mukaan eivätkä itsenäisesti laske vaikka ihan puhtaasta mielenkiinnosta toisessa appissä, miltä heidän "tekemänsä"/tekemänsä ruokavalio oikeasti näyttää. Olen parin eri PT:n kanssa ottanut tämän puheeksi ja saanut kuulla vähättelyä asiasta. Ongelma on laitettu puhtaasti minun henkilökohtaiseksi, suurin piirtein geeneistä johtuvaksi ongelmaksi, vaikka jokainen terveyteen liittyvä organisaatiokin on sitä mieltä, että määrä x tyydyttynyttä rasvaa ja/tai suolaa on oikeasti terveydelle haitallista! IHAN KAIKILLE.

Miettikääpä, kun sellainen henkilö, jolla on suvussa todella paljon sydän- ja verisuonitauteja, syö näennäisen terveellisesti noin 1000-2000 mg suolaa liikaa joka ikinen päivä eikä itse edes tajua tsekata muitakin lukuja kuin makroja siitä, mitä laittaa kroppaansa! Etenkin, jos kyseessä on reilusti ylipainoinen henkilö, joka on aiemmin vetänyt tuplamäärät suolaa kuin nyt, mutta jonka oikeasti pitäisi syödä vielä reilusti vähemmän. Tuollaisessa tilanteessa on mahdotonta nähdä esimerkiksi sitä, miten paljon kehossa on edelleen ylimääräistä vettä liiallisen suolan takia, jolloin herätyskellot eivät ehdi soida ajoissa. Itselläni liika suolamäärä näkyy heti, joten olin siinä mielessä onnekas, että huomasin aika pian tämän ongelman!

7) Oman tietouden (tai "tietouden") asettaminen valmennettavan omien kokemusten ja tietoudun yläpuolelle
Siis ai että, tää oli asia, johon mulla paloi niin käämi edellisessä valmennuksessa!!! Esimerkkejä olisi antaa vaikka miten paljon, mutta esim. kohdassa 5 ollut proteiinijankutus samoin kuin kohdan kuusi pointit, jotka minä siis itse jouduin tilastojen, tutkimuksiin menevien linkkien ja muun avulla vääntämään PT:lle.

Mulla on yliopistolla ollut monta tilannetta, jossa luennoiva professori on saanut kysymyksen ja todennut, että hän ei itse asiassa ole perehtynyt juuri tuohon juttuun niin paljoa, että uskaltaisi vastata. Sen jälkeen hän on pyytänyt muita mahdollisesti enemmän tietäviä kommentoimaan. Usein joku on osannut sanoa vähän enemmän ja antanut luennoitsijallekin kirjavinkkejä, jos hän haluaa syventää tietouttaan. Eli tietoa jaetaan ilman mitään sen ihmeellisempää draamaa, sillä kukaan ei yksinkertaisesti voi tietää kaikkea ja se on aivan okei!

Etenkin online PT-maailmassa sen sijaan olen huomannut, että jos jotain ei löydy heti googlesta niin se ei voi pitää paikkaansa ihan kuin niihin hakutuloksiin ei vaikuttaisi algoritmi ja myös valitettavasti raha. Eli jatkuvaa kouluttautumista ja uuden oppimista ei tapahdu, vaan toistellaan niitä hyvin perinteisiä liikunta- ja ravitsemus"totuuksia", jotka on itsekin kuullut joskus. Kaikki valmennettavan omat kokemukset niputetaan esim. syömishäiriöharhoiksi, vaikka jos vähän kaivelisi nettiä ja tutkimusdataa enemmän niin löytäisi kyllä pohjaa sille valmennettavan esiin tuomalle asialle.

Koen itse, että oikean ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän ymmärtää oman tietoutensa rajallisuuden ja ottaa heti koppia tilaisuuksista oppia lisää, sen sijaan, että jää jankkaamaan hauki on kalaa valmennettavan kanssa...


8) Erilainen panostus niihin asiakkaisiin, joiden tuloksia voi käyttää valmennusten mainostukseen
Tää on ollut tosi ikävä asia huomata! Eli esimerkiksi, kun mulla meni viikot tosi hyvin ja saman PT:n valmennuksessa olleella kamulla ei, mä sain paljon nopeammin vastauksia. Lisäksi mun viikkoraportit sai paljon pidemmät vastaukset versus se, että kamuni saattoi saada vain yhden lauseen ja emojeja. Tästä ei mennyt kauaakaan, kun huomasin et mun edistymiset oli Insta-storyssä mainoslinkin kera. Ja sitten taas toisaalta, kun itse aloin takkuilla tulosten saamisen kanssa ja laihduin vain koko ajan niitä samoja senttejä ja kiloja niin PT:n panostus muhun selvästi laski.


9) Onnistumisten käyttäminen mainontaan kysymättä lupaa
Mä oon tyyppi, joka syynää aina kaikki sopimustekstit läpi ennen kuin suostun mihinkään enkä koskaan nähnyt näillä aktiivisesti somettavilla PT:eillä sellaista kohtaa, jossa kerrottiin esim. että sun viikkoraportteja voidaan käyttää mainostamiseen, mutta kaikki identifioivat asiat peitetään.

Olikin pieni hämmennys, kun huomasin, et mun kirjottamia kommentteja ja fiiliksiä pommitettiin yhtäkkiä someen! Ei sillä, että niissä olis ollut mitään sellasta, mitä en vois sanoa omalla naamallakin, mutta oli se silti hassua ja olisin toivoinu, et multa ois vaikka ihan vaan kohteliaiden käytöstapojen takia kysytty lupa. Tuossa kohtaa tuli myös vähän kuumottelu siitä, et okei, täytyy miettiä, mitä mä kirjotan, koska kaikki on mahdollista mainostusaineistoa.

Kaipa tosta olis voinut tehdä ison haloon, mutta nuo kummatkin PT:t oli tosi ihania ja olisin totta kai joka tapauksessa antanut luvan siihen, et mun fiiliksiä saa laittaa näkyville, joten en kokenut sitä niin isona juttuna. Ehkä jonkinlainen "raksi ruutuun"-valikko olis kuitenkin ollut paikallaan jossain kohtaa valmennuksen aloitusta! Eli että olisi saanut ruksia kohdan "viikkoraporttejani ja/tai muuta palautettani saa käyttää valmennuksien mainostamiseen niin, että identifioivat tietoni piilotetaan ennen julkaisua" tms.

Loppuun voisi vielä huomauttaa yleisesti, että "personal trainer" tai henkilökohtainen valmentaja on titteli, jonka kuka tahansa voi antaa itselleen, koska se ei ole millään tavalla suojeltu. Eli sulta ei vaadita esimerkiksi tiettyä opintopistemäärää tietyllä koulutasolla, jotta saisit käyttää PT-titteliä ja tästä syystä etenkin nykyään somessa PT-maailma onkin todella villi - myös Suomessa!

Monella etenkin salilla toimivalla personal trainerilla kuitenkin on ihan oikea koulutustausta ja hyvin laaja-alaistakin liikunta- ja ravitsemusalan koulutusta. Monet salit ja organisaatiot eivät edes suostu ottamaan heille töihin henkilöitä, joilla ei ole riittävää koulutusta ja kokemusta.

Tämä ei kuitenkaan valitettavasti poista sitä ilmiötä, jossa moni tekee esim. neljän viikon online-koulutuksen ja kutsuu sen jälkeen itseään PT:eeksi, vaikka tietotaito esimerkiksi erilaisista ruokavalioista jää todella huteralle pohjalle. Itse toivoisinkin tulevaisuudessa, että tällaiset tittelit, jotka oikeasti liittyvät ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, tulisivat tiukemman kontrollin alaisiksi, sillä pahimmillaan osaamattomissa käsissä valmennettaville voi tulla pysyviä vammoja.

Tiedän, että kuuden viikon intensiivitreenijaksolla on mahdollista saada Suomessa itsensä auktorisoiduksi PT:ksi (eli "ihan oikeaksi" PT:ksi), mutta tuo kuulostaa mulle aika hurjalta. Ihmiskeho, terveys, ravinto ja liikunta ovat niiiiin laaja ja polveileva kokonaisuus, että kuusi viikkoa tuntuu musta todella lyhyeltä ajalta siihen, että "nyt tiedän kaiken" ja voin kertoi muille, mitä tehdä. Itse olen opiskellut näitä juttuja vapaa-ajallani vuosia ja edelleen opin koko ajan lisää enkä todellakaan koe, että voisin alkaa toimimaan jonkun PT:nä!

Myös uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti ja esimerkiksi iänikuinen "et saa lihaksia, jos olet miinuskaloreilla"-hokema on jo monta vuotta sitten osoitettu vääräksi. Silti minullekin on tätä hoettu melkein kaikissa valmennuksissani - viimeeksi tänä kuluneena vuonna. Eli jos et ole kiinnostunut pitämään tietovarantoasi päivitettynä niin tulet opettaneeksi muillekin niitä vanhoja, virheellisiä "faktoja".

En henkilökohtaisesti myöskään ole sillä kannalla, että se, että olet vaikka kisannut bikini fitnessissä ja/tai ollut vuosia jonkun toisen valmennettavana, ovat riittävä kokemuspohja sille, että voisit itse myös valmentaa muita. Sulla on loppujen lopuksi pääosin vain oma, kapea kokemuksesi pohjana ja valmennettavaksesi saattaa tulla hyvin erilaisilla haasteilla varustettuja henkilöitä, jolloin mennään taas siihen vaaravyöhykkeelle, jossa voi tulla haavereita. Olet toki kokemuksesi kautta oppinut sitä, miten valmentaja toimii asiakkaittensa kanssa ja se on totta kai tärkeää tietoutta, mutta itse liikunnan ja ravinnon tietotaito voi olla hyvinkin puutteellista.

Suosittelenkin kaikkia oikeasti tutkimaan sen henkilön taustoja, jonka valmennukseen harkitsette lähtevänne mukaan! Jos PT on esimerkiksi sitä mieltä, että hänen viiden viikon rasvanpolttovalmennuksensa sopii "IHAN KAIKILLE, KAIKKI MUKAAN!!!" niin herätyskellojen pitäisi soida. On varsin epätodennäköistä, että tuo valmentaja oikeasti lähtisi kustomoimaan jokaiselle osallistujalle sopivan valmennuspaketin, kun on kyse valmennuksesta, joka ei lähtökohtaisestikaan ole 1:1. Kun kyseessä on enemmänkin isommalle massalle tarkoitettu ohjelma, jossa on valittavana esim. koti- tai salitreeniohjelma ja muutama eri kalorimäärä, pitäisi mielestäni lähtökohtaisesti oletuksena olla se, että se ei sovi kaikille. Ja se on ihan okei!

Moni valmentaja onkin tehnyt ohjelmia hyvin kapeasti eri ihmisryhmille, esimerkiksi kunnon osalta nollasta aloittaville, raskaana oleville, erinäisistä nivelongelmista kärsiville tai vaikkapa vaihdevuotisille naisille. Osa saattaa lisäksi valita valmennettavansa sukupuolen mukaan, koska pystyy näin tarjoamaan paljon spesifimpää apua. Hormonitoimintakin kuitenkin vaikuttaa todella paljon liikkumiseen ja ruokavalioon! Tai valmentaja esim. valmentaa pääasiassa salitreenaajia, jolloin kevyempää kotitreenaamista harrastavan kannattaa suosiolla valita toinen PT. Sanoisinkin, että erikoistumisessa ei todellakaan ole mitään pahaa - päinvastoin! Ja etenkin uran alkuvaiheissa ajattelen, että tämä olisi se paras tapa edetä ja kartuttaa käytännön osaamista.

Olen myös tietenkin sitä mieltä, että jostain jokaisen täytyy aloittaa ja eihän se kokemus kartu, jos et ota asiakkaita! Mutta en varmasti ole ainoa, joka on huomannut tässä skenessä vaarallisen muutoksen siihen, että kuka tahansa influensseri ja perus salimirkku, joka on joskus käynyt testaamassa fitness-kisoja, on nykyään PT. Lisäksi monen appienkin ulkopuolella valmentavan ruokapankki on kopioitu lähes suoraa netistä annoskuvista lähtien. Eli sulle on myyty potentiaalisesti tosi kalliillakin netistä kopioidut jutut. Suosittelen siis myös kokeilemaan huvikseen löytyykö omana mainostettu resepti kuitenkin googlen ekojen hakutulosten joukosta, sillä yleensä tuollaiset "PT:t" ja "valmentajat" eivät edes jaksa yrittää piilottaa jälkiään. Samoin reverse image search tuo usein nuo reseptikuvat heti näkyviin muilta nettisivuilta.

Tästä tuli aivan järkyttävä kilometripostaus, mutta toivottavasti joku edes jaksoi lukea tämän ja sai tästä jotain irti! =D Vaikka itse olenkin tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että saan treenata ja koostaa ruokavalioni kokonaan itse niin en silti ole 100%:sesti sitä mieltä, etten koskaan enää menisi valmennettavaksi. Varmasti tuolla jossain olisi mulle sopiva PT, jota en vain ole vielä kohdannut. =D Saisko tällaisen tiimoilta jonkun oman Tinderin...

Ihanaa viikonloppua kaikille! 💙

 

Viikko 37 + kuulumisia

Viikon 37 liikunnat:

• maanantai: kävely 33 min +  HIIT 33 min
• tiistai: kävely 29 min + sali 53 min
• keskiviikko: kävely 32 min + sali 43 min
• torstai: kävely 31 min
• perjantai: kävely 31 min + 57 min
• lauantai: kävely 32 min + 44 min + tanssi 17 min
• sunnuntai: kävely 49 min
• yhteensä: 7 h 47 min

Viime viikolla jäi tosiaan balettitreenit välistä, koska oli sorority-juttuja eli viime viikolla saatiin ihania tyttöjä meidän sororityyn ja samalla on tosi hassu tunne siitä, et mitä, onko sitä omasta sorority rushista oikeasti yhtäkkiä kulunut jo vuosi!?! Musta tuntuu et siitä olisi mennyt maksimissaan puoli vuotta, mitä ihmettä...

Lauantai oli vain lupaavia merkkejä täynnä: menin muutaman yliopistokamun Pepperdine Worship Summitiin eli meidän koulun kristilliseen tapahtumaan, jossa oli esityksiä ja puheita. Niille, jotka ei ooolleet mukana riittävän pitkään niin käyn siis kristillistä yliopistoa, mistä johtuen meidän kampuksella(kin) on hieman tiukemmat säännöt kuin muilla yliopistoilla ja esim. sorority ja faternity-jutut ei meillä ole niin räikeitä ja yliampuvia kuin monessa muussa yliopistossa. =')

Kristillistä musaa siis ja hyvää meininkiä! Tuon jälkeen menin jatkamaan iltaa yliopistokamujen ystäville ja siis voin rehellisesti sanoa, että mä en oikeasti olisi ikinä uskonut, et mä voin valvoa PUOLI KUUTEEN ASTI AAMULLA ilman alkoholia kristillistä musaa kuunnellen?! ='D Me vaan juteltiin ja juteltiin ja kuunneltiin musiikkia ja yhtäkkiä katoin, että apua, hei kaverit, kello on oikeesti viis aamulla!

Sunnuntaina sit kun poistuttiin tuolta kämpiltä ja tehtiin meidän walk of shame neljän tunnin yöunilla niin meitä vaan nauratti aivan räkänä et ei voi olla, että olo on tällänen ilman alkoholia! Ja samoissa vaatteissa ja hiuksissa vaan matkaan, ei apua! =D Joten näin sitä oppii: mä en selvästi to-del-la-kaan tarvitse yömyöhään kukkumiseen muuta kuin hyvää musaa ja hyvää seuraa!

Eilen kuitenkin nukahin vasta vähän ennen ysiä eli ei ihan täysillä energioilla herätty tähän päivään. Mut aion silti kävellä noin tunnin ja sit käyn meal preppaamassa himsussa vanhempien luona. =') Sen enempää liikuntaa musta tuskin irtoo tänään. Huomenna normaalisti sit baletti ja yritän ehtiä nyt viikonloppuna kans tekemään viime viikolta korvaustunnit!

Eipä muuta ihmeellistä tähän kohtaan maanantaiaamua eli hyvää viikon alkua kaikille! =)

Kehoni säännöt

Tässä koostetusti se, millaisella tilanteella lähdetään kropan kanssa eteenpäin ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti kannattanut miettiä näitä jo paljon aiemmin! Moni näistä asioista on nimittäin sellaisia, et oon tiedostanut näitä kyllä jopa vuosia, mut oon jotenkin ajatellut, et nää ei ois sellaisia mun kropan jatkuvia ”erikoisuuksia”, vaan saisin nää nopeasti pois. Ja voihan se olla, että joskus nää lähteekin pois tai ainakin rauhoittuu.

Mutta nyt mennään näillä – halusin tai en! Ja parempi vaan kiltisti antautuu näille niin pääsen helpommalla. =D 

1) Kehollani on rasva-aineenvaihdunnan ongelmia

Eli…

• Kehoni polttaa rasvaa tavallista heikommin 
• Rasvaprosenttini pysyy tavallista korkeammalla painoon ja elintapoihin nähden 
• Tyydyttyneet rasvat nostavat kolesteroliarvojani tavallista herkemmin

Näistä ongelmista olen ollut pääosin tietoinen pitkään ja muistan jo joskus 16-17-vuotiaana, kun ihmettelin sitä, miten pehmeä mä olin verrattuna kavereihini. Olin usein kilomäärällisesti pienempi ja muutenkin elintavoiltani terveellisempi, mutta mulla ei koskaan ollut samanlaista litteää vatsaa kuin heillä, vaan olin aina pehmeämpi.

Nyt sitten tämä koko paketti on verikokeiden ja muiden testien kautta avautunut paljon laajemmaksi ongelmaksi. Hyvä asia on kuitenkin se, että oon monta kertaa saanut positiivisia tuloksia rasvamäärän tippumisen ja kolesteroliarvojen parantumisen osalta, kun vain oon ollut todella tiukalla ruokavaliolla ja urheillut ahkerasti. Eli tää ei ole ihan täysin mahdoton rasti!

Isona ongelmana on tietenkin ollut se, että tässä vaaditaan todella paljon kärsivällisyyttä enkä saa verrata omaa kehitystäni muihin, koska mulla se kehitys vain yksinkertaisesti on hitaampaa. Lisäksi terveellisestä ruokavaliosta tehdyt poikkeukset ovat aina tuoneet takapakkia, josta on tullut ahdistunut ”en saa syödä mitään!!!” tyylinen olo. Tälläisen ajattelun sijaan täytyykin nyt keskittyä siihen mitä kaikkea ihanaa ja namia SAAN syödä! 

2) Huonot rasvat, sokeri, suola, makeutusaineet ja ylimääräiset säilöntä yms. aineet sekä alkoholi jumiuttavat kroppani

”Syö vähemmän kuin kulutat”, eikö? No ei ainakaan nykyisin mun kohdallani! Oon jo ainakin pari vuotta huomioinut tätä et vaikka olisinkin miinuksilla pidemmän aikaa (esimerkiksi kuukauden putkeen) niin mitään ei tapahdu mun kropassa, jos ruuan ja juoman sisältö ei ole mahdollisimman puhdasta. Nuorempana tää ei ollut ongelma ja laihduin tyylin sipsiä ja jäätelö syömällä, koska hoikistumiseen riitti kulutusta alhaisempi syöty kalorimäärä.

Mut enää se ei riitä ja oikeestaan kai tästä pitäis olla kiitollinen, koska eihän noi kaikki jutut tee meille hyvää! Mä vaan oon jotenkin oppinu muiden vaikutuksesta ajattelemaan sitä sairautena, jos sun ruokavaliossa ei oo mitään noita ruoka-aineita tai on todella minimaalisesti ja silloin tällöin, vaikka eihän se sairautta oo, jos oikeesti vilpittömästi haluut vaan pitää ittestäs huolta eikä kyse oo mistään kontrolliasiasta.

Tämä ehkä voi olla sellainen asia, että joskus tulevaisuudessa näistä yllä olevista ei aiheudu mitään, mutta ainakin tällä hetkellä mun tulee olla erityisen tarkkana huolimatta siitä mahtuisiko noita asioita sisältävä ruoka mun päivittäiseen kalorimäärään! 

3) Mun ruuansulatuselimistö ei pysty handlaamaan kovin raskaita ja/tai monesta ruoka-aineesta koostettuja aterioita

Mun täytyy olla tosi tarkkana siitä, että en pommita mun ruuansulatuselimistöä liikaa kerralla vaan et syön pienempiä aterioita pitkin päivää. Muistan lukeneeni et hidas ruuansulatuselimistö on ku pieni liekki ja sen päälle ei todellakaan voi laittaa mitään isoa puupalikkaa. Ei se liekki sillä kasva vaan voi jopa olla et se sammuu kokonaan. Niinpä munkin täytyy panostaa helposti sulaviin ruokiin ja pitää annoskoot pieninä.

Lisäksi mun täytyy suosia yksinkertaisia annoksia sillä ne estää kaasun muodostumista, kun mahassa ei oo kauheeta määrää eri tahtiin sulavia ruokia. Eli ei oo tilannetta, jossa hitaammin sulavien ruokien päällä olis nopeesti sulavia ruokia, jotka sit jää kaasuuntumaan mahaan. Muistan, ku olin yhessä vaiheessa ihan hulluna poke bowleihin mut sain niistä aina kamalia vatsanväänteitä enkä ymmärtäny miks mä olin ainoa, joka kärsi. Now I know…

Katson mahan väänteistä kärsien, kun porukalla on aamupala/iltapalapuurossa kauraleseiden ja veden/maidon lisäksi maapähkinävoita, raejuustoa, mustikoita ja jotain goji-marjoja. =D Mun tuorepuurossa on nykyään tasan kauraleseet, vesi ja tyyliin mansikoita tai mustikoita. Lisäks mun lämpimät ruuat koostuu nekin yleensä ihan maksimissaan viidestä ainesosasta, mikä on oikeestaan ihan mukavaa, koska meal preppaaminen on tosi nopeeta nykyään! Yleensä kuitenkin pärjään 2-3 ainesosalla plus mausteet.

4) Ei vettä ruokailujen yhteydessä tai 20 min ruokailun jälkeen

Tutkimusten mukaan veden nauttiminen aterian yhteydessä voi auttaa ruuansulatuselimistöä ja yleensä jopa suositellaan veden juomista aterian kanssa. Mutta ei, ei tietenkään mun tapauksessa tää toimi näin! =’D 

Eli oon tänä vuonna todennut, että mun täytyy pidättäytyä joksikin aikaa vedestä, sillä muuten mun vatsa turpoaa ja usein tuo turvotus on oikeasti todella kivuliasta enkä mahdu mun vaatteisiin enää. Tää on ollut ongelma jo vuosia, mutta oon aina yhdistänyt sen ainoastaan siihen, mitä mä oon syönyt enkä todellakaan oo ajatellut et se johtuisi vedestä!

Tänä keväänä lähdin kuitenkin kokeilemaan tuota, että odotan vähintään 20 min aterian jälkeen ennen kuin juon ja kappas, se on vienyt nuo mahaoireet pois, jes! Aluksi tämä taisi olla vain vahinko (unohdin juoda vettä tai sitä ei ollut saatavilla) ja hämmästyksekseni masu olikin ensimmäistä kertaa kuukausiin han hiljaa ja kiltisti ruokailun jälkeen. Tuon kokemuksen jälkeen lähdin sit kunnolla testailemaan ja tällä tiellä oon edelleen.

Eli jos sulla tulee kovia mahakipuja ja turvotusta ruokailujen jälkeen niin kokeile huvikses tätä kikkaa, jos säkin sattuisit olemaan yksi meistä harvinaisista tapauksista, joille ruokailujen yhteydessä nautittu vesi ei teekään hyvää. =’) 

5) Mun lihakset kehittyy todella nopeesti, kunhan vaan treenaan oikein

Tääkin on asia, jota oon jo vuosien ajan huomioinut, mut nyt oon saanut siitä myös geenitestin kautta näyttöä. Eli salille mars niin saadaan tähän mimmiin muotoja! Mun ei siis tarvitse huhkia niin paljoa kuin monen naisen täytyy, jotta alkaa tulla tuloksia, mutta tässä ongelmana on ollu se ärsyttävä ajattelu, et ”sit ku alotan niin mähän pääsen tosi nopeesti kehittymään!” Mutta sitä alotusta ei näy eikä kuulu… Ja tietenkin se, että mulla on enemmän rasvaa niiden lihasten päällä, mut eihän ne tulokset ikinä näy, jos en panosta treenaamiseen ja kunnon ruokavalioon.

Et nyt ehdottomasti sali käyttöön ja lihakset kuosiin! Oonkin tällä viikolla käynyt kaks kertaa jo salilla ja habassa ja takareisissä kyllä tuntuu! =D 

Oon ihan varma, että oon unohtanut tästä listasta pois asioita, jotka muistan vasta, kun oon sellaisessa tilanteessa, jossa huomaan, että mun täytyykin toimia poikkeuksellisella tavalla mun kehon takia. Mutta nämä on nyt ne isoimmat ja arkeen eniten vaikuttavat asiat, jotka mun tulee huomioida jatkossa ja pitää itsepäisesti kiinni siitä, mikä mun keholle toimii!

Uudestaan eteenpäin!

Luvut 8.9.:

• Paino
• 62.2 kg
• Mitat
• Vatsan ohuin kohta: 73 cm
• Vatsan paksuin kohta: 85 cm
• Lantio: 96,5 cm
• Reidet: 57,5 cm
• Pohkeet: 37,2 cm (o), 36,8 (v)
• Käsivarret: 27,2 cm (o), 27,2 cm (v)
• Rasvaprosentti
• 25,1%
• Lihasprosentti
• 25,6%
  

 

Josko tämä taas lähtisi tästä.... ='D Tilanne ei todellakaan ole niin paha kuin se voisi olla ja oon siitä tosi helpottunut! Oon nyt alle kuukaudessa saanut rasvaa noin 500 grammaa alemmas eli jotain oon tehnyt oikein, vaikka tuntuukin, että en oo tehnyt mitään erityisen isoja muutoksia. Harmittaa kuitenkin se, että sain aiemmin tänä vuonna mun rasvaprosentin pudotettua 23,5 prossaan ja nyt se on taas noussut yli 25. =( Lihasmassa on ollut aikalailla +-0 koko vuoden...

Tänä vuonna oon oppinut todella paljon mun kropasta ja sen toiminnasta. Oon geenitestin kautta saanut mm. todisteen siitä, että mun keho polttaa rasvaa keskivertoa heikommin, minkä kyllä oon huomannutkin. Lisäksi oon saanut ihan kunnolla kerättyä kokemuksia siitä, miten herkästi mun keho reagoi suolaan, sokeriin ja huonoihin rasvoihin. Sellainen sunnuntaipäivä, joka on muille mahdollinen, ei ole sitä mulle, jos haluan, että mun keho ei mene "sekaisin".

Oon siis jo vuosien ajan huomioinut sitä, että jos mulla on ollut aivan super hyvä viikko ja tuntuu et kehossa ja energiatasoissa on tapahtunu tosi paljon kehitystä, mut viikonloppuna syön tyyliin rasvaisen pizzan ja jälkkäriksi kunnon jäätelöannoksen niin seuraavalla viikolla mun kehitys on aivan kokonaan jumissa. 

Suola ja sokeri ei kuitenkaan tule vaan "roskaruuasta", vaan mun pitää olla tosi tarkkana myös näennäisesti terveellisten ruokien kanssa. Tällä viikolla oonkin laittanut kunnolla syyniin ihan kaikki mun syömät ruuat ja oon syöny poikkeuksellisen vähän valkosta sokeria ja etenkin suolaa. Esim. terveelliseltäkin vaikuttavissa jugurteissa voi olla tosi paljon sokeria ja kastikkeissa todella paljon suolaa, jollon ei kannata muuten lisätä suolaa annokseen. Ja ero on ollut toooodella suuri!!  

Tuntuu et pitkästä aikaa mun keho alkaa taas tuntua omalta ja mun täytyy oikeesti nyt vaan olla itsekäs ja pitäytyä tässä. Oikeasti. Mä en oo ilonen siitä, että mun kamuilla on myös ollut terveysongelmia, mut mä toivon, että me voidaan yhdessä lähteä nyt rakentamaan meidän terveyttä tavoilla, jotka meidän kehot sanelee eikä niin et mikä on helpointa, trendikästä tai mikä tuntuis meidän mielten mielestä parhaimmalta. 

Mulla on vahvistunu se, et mun täytyy syventää yhteyttä mun kehoon, koska musta tuntuu useesti siltä, että mulla on keho ja mieli, jotka on erilliset entiteetit ja ne "ajattelee" eri tavalla ja "haluaa" eri asioita. Ja yleensä valitettavasti hetken hyvän alun jälkeen mun keho jää kakkoseksi. =( Lisäksi mä tiedän, et mun täytyy nyt aivan 100%:sesti panostaa siihen, että vietän aikaa ja kommunikoin niin paljon kuin mahdollista sellaisten ihmisten kanssa, jotka elää tai pyrkii elämään niin kuin mäkin. Love my peeps, mutta mä tarviin kaiken tuen, mitä on mahollista saada ja siks täytyy rohkeesti siirtyy omista tutuista ympyröistä uusiin kuvioihin

Mä en oo aivan sataprosenttisen varma, miten aion lähteä eteenpäin näiden ajatusten kanssa, mut dokumentoin tänne mun matkaa ja katsotaan, mitä tästä tulee! =) Ainakin aion käydä kerran kuussa kehonkoostumusmittauksessa eli seuraavan kerran käyn 6.10. En oo varma aionko käydä vaa'alla joka viikko, koska ei se sinänsä palvele mun tarkotuksia, mutta katsotaan. Ruuan tulee olla puhdasta, vähäsuolaista, -rasvaista ja sokerista ja treeneinä baletti, HIIT ja yliopiston sali. 

Eli aloitetaan näillä ja rakennan sit pala kerrallaan muuta kokonaisuutta! Ajattelin, että koostan seuraavaan postaukseen enemmän havaintojani kehostani ja sen toiminnasta. Vähän niin kuin blueprint siihen, miten mun täytyy toimia tulevaisuudessa, jos haluan nähdä tuloksia. Ja sitten kirjoitan myös mun kokemuksista personal trainereiden kanssa!

221 päivää myöhemmin...

... muistaakohan kukaan mua enää? =D En ihmettele, jos ei ja toisaalta hämmästyksekseni tämä blogi on viimeisen kuuden hiljaisen kuukauden aikana saanut 1053 vierailua!! Kiitos teille kaikille, jotka ootte jaksaneet käydä tsekkailemassa, mitä mulle kuuluu! 🩵

Mihin blogin kirjoittelu sitten taas tyssäsi...? Aluksi yksinkertaisesti siihen, että oli niin paljon kiirettä kilpailun, opiskelujen, harrastusten ja sosiaalisen elämän takia. Lisäksi mulla alkoi myös maalis-huhtikuussa taas tulemaan ahmimisongelmia ja huhti-kesäkuussa myös alkoholin käyttö lähti aika pahasti lapasesta. Mun edellinen teksti täällä tammikuulta oli selvästi iso enne, koska tuntuu et tähän päivään asti oon käynyt läpi kunnon identiteettikriisiä ja uskon, et binge eating & drinking on myös ollut mun tapa jotenkin yrittää rentoutua/hallita/pehmentää tota hassua juuretonta oloa.

Oon joutunut oikeasti kasvotusten sen kanssa, et sellaiset asiat, jotka ennen teki mut onnelliseks ja joita oon edelleen pitäny osana mun identiteettiä, ei oikeesti enää toimikaan. Tällaisia asioita on esim. tuollaiset kauneus/somekilpailut ja promotyöt, mitä kilpailuunkin kuului. Aloitin promotyöt 16-vuotiaana pääasiassa flaijereiden ja näytteiden jakamisella ja siitä sitten jatkoin promoomaan esim. messuille ja erilaisiin kauppojen tai kauppakeskusten tapahtumiin. Työskentelin aika pitkään Neutrogenan promoottorina Helsingissä asuessa, mutta muuten brändit vaihtelivat työtehtävistä riippuen. Oon tehnyt promotöitä myös Kaliforniassa, mutta pääosa promotöistä sijoittui Suomeen.

Musta oli ihanaa olla kaikkien edessä ja näkyä. Kauppakeskuksen vilinä oli musta ihanaa ja nautin siitä, et sain edustaa jotain brändiä, koska se toi mulle jotenkin ryhdikkäämmän ja vakavasti otettavamman olon. Se toi mulle itsevarmuutta, jota mulla ei sillon oikeesti ollut. Mä opettelin kaiken niistä tuotteista, joita promosin ja musta oli ihanaa olla niin itsevarma, tietävä ja osaava, koska lähes kympin keskiarvosta huolimatta mulla oli aina sellanen tunne, et olin jotenkin poikkeuksellisen tyhmä.

Mutta nykyään mä en tarvitse enää tota kaikkea ja hassua kyllä musta tuntuu kuin olisin ihan kala kuivalla vedellä, kun mut nyt laitetaan tuollaisiin samanlaisiin tilanteisiin! Mä en jotenkin enää osaa innostua tuollaisesta enkä saa noista hommista mitään, koska mun itsevarmuus ei tarvitse tuollaista työtä. Mä en tarvitse muiden edessä olemista, jotta tiiän olevani jotain.

En lyönyt kilpailua ihan kokonaan läskiksi, mut olin kieltämättä helpottunut maaliskuussa, kun en päässyt enää jatkoon, sillä jatkoon päässeet tytöt todellakin ansaitsi paikkansa ja olis ollut väärin, jos itse olisin päässyt finaalinelikkoon! Ja samalla mä palasin normaaliarkeen ihan vaan olemaan minä, mikä tuntui samaan aikaan hyvältä että myös oudolta. Mitäs nyt...?

Tuolloin tosiaan alkoivat ahmimisongelmat ja sitten niiden tilalle tuli "ahmimisjuominen". Tällä kertaa juominen lähti myös siinä mielessä käsistä, että kukaan ei edelleenkään tiedä, miten paljon olen oikeasti juonut. Aluksi kyse oli vain pienestä bilejuomisesta, mutta hiljalleen nuo juomamäärät alkoivat nousta useisiin litroihin per juhla. Oon aiemminkin kirjoittanut mun ongelmallisesta suhteesta alkoholiin ja muihinkin aineisiin ja tästä löytyy esim. postaukset Kokemukseni katkaisuhoidosta (tw!), Ajatuksia päihteettömyydestäni (tähän haluan takaisin!) sekä kuvaus mun ensimmäisestä yliannostuksesta, joka melkein vei multa hengen. 

Loppujen lopuksi yliopiston mentyä kesälomalle juominen alkoi levitä useammalle päivälle viikossa ja alkoholimäärä saattoi olla yhden viikon aikana lähes kymmenen litraa. Läheiseni eivät kuitenkaan edes huomanneet tätä kaikkea, koska join suurin piirtein puolet kaikesta alkoholimäärästä yksin ja loput useassa eri porukassa, joten jokainen näki minun juovan vain muutaman annoksen. Saatoin esimerkiksi juoda pari lasia skumppaa brunssilla, lähteä siitä sitten vielä muutamalle lasilliselle toisten kamujen kanssa ja sitten jatkoin kaupan kautta kotiin juomaan vielä lisää yksinäni. Usein tuollaisina päivinä söin vain terveellisen aamupalan ja lounaan ja muuten elin ainoastaan alkoholilla.

Siinä vaiheessa, kun palleani alkoi olla todella, todella kipeä juomista seuraavana päivänä, aloin huolestua. Tuntui siltä, et maksani olisi ollut koko yön nyrkkeilysäkkinä ja seuraavana aamuna herätessä sitä jomotti ja se tuntui suorastaan olevan mustelmilla. Nyt viimeisen kahden viikon aikana olen juonut kaksi kertaa hieman liikaa, mutta en silti onneksi enää samanlaista järkyttävää määrää kuin aiemmin! Lisäksi syyskuun yksi isoimpia tavoitteitani on olla muutamaa tilaisuutta lukuun ottamatta kokonaan holittomana ja jatkaa tuota linjaa niin pitkään kuin mahdollista!

Tuolla kisan ja ahmimis-/alkoholiongelmien keskellä oli myös sellainen outo kokemus, jossa olin jälleen kerran PT:n valmennettavana, mutta tämä johti taas pettymykseen ja kokemukseen siitä, että en tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Oon jo vuosia pitänyt PT:n valmennettavana olemista sellaisena helppona ulospääsynä silloin, kun tarvii potkua elämään, mutta silti tuntuu et mun on ollut lähes mahdotonta löytää sellaista PT:tä, jolle voisin olla ihan 100% rehellinen ja saisin sellaisen tuen, mitä haluan. 

Mulla oli siis kisan aikana kunnon sporttikausi, näin tuloksia peilistä, tunsin tuloksia balettitunneilla ja salilla ja mulla oli hyvä fiilis. Söin terveellisesti PT:n tekemän ateriasuunnitelman mukaan ajattelematta sen enempää ja elämä oli jotenkin ihanan helppoa, kun ei tarvinnut miettiä mitä syödä ja miten treenata. Kuitenkin tossa homma tyssäsi taas siihen, et mä en vain enää nähnyt tuloksia niiden alun senttien ja kilojen lähtemisen jälkeen. 

Mua turhautti, kun painoin duunia 100%:sesti kuukausien ajan ja silti kehitys polki paikoillaan. PT kuitenkin vain painotti koko ajan sitä, että tärkeintä on perus terveelliset elämäntavat ja oon jo normaalipainoinen, joten kannata murehtia liikaa rasvaprosenttia jne. jne. Musta onkin tänä vuonna tuntunut, että joka puolelta on tullut märkää rättiä sen suhteen et oon normaalipainoinen ja perus terve, joten "sulla on jo kaikki hyvin, nyt keskitytään vaan perus arkeen". En mä koe, että olisin saanut tukea sellaiseen fit lifeen, mitä oikeesti haluaisin elää ja samalla oon seurannut sivusta, kun saman PT:n lievästä ylipainosta tai muuten vain huonommasta kunnosta aloittaneet valmennettavat on selvästi saaneet paljon tiukemmat ruokavaliot ja treeniohjelmat. 

Mutta mulle normaalipainoisena, vuosia treenanneena ja syömishäiriötaustaisena on vain sanottu, että esim. kaikki kehonkoostumuksen tsekkailut on ihan turhaa ja on myös ylipäätään vähätelty kehonkoostumusmittausten tuloksia. Ehkä johtuen mahdollisesti ainakin osittain siitä, että en ookaan ton PT:n valmennuksessa päässyt sellaisiin tuloksiin, joita hänkin oletti mun saavan. Mutta joka tapauksessa ajattelin kirjoittaa tästä ihan kunnon in depth postauksen, koska oon niin kurkkuani myöten tätä normaalipainoisen ihmisen tavoitteiden vähättelyä!

Nyt kesällä oon ollut poissaoleva sekä alakuloinen ja tän yhdistän ihan puhtaasti siihen, miten paljon oon juonut. Oon aiemminkin aina tiennyt missä kohtaa höllätä juomista, kun mulle alkaa tulla masennusoireita ja oikeesti harmittaa et en oo pystyny nauttimaan kesästä niin ku yleensä, koska oon ollu niin keitoissa. Mä oon se tyyppi, joka etenki kesäsin tuijottelee taivaan pilviä, kuuntelee lintuja ja aaltoja ja vaan on siinä hetkessä, mut tänä kesänä en oo osannu rauhottua samalla tavalla. 

Nyt oon parin viikon ajan ottanut päivittäiset meditaatiot taas osaks mun arkea ja tuntuukin jo paljon rauhallisemmalta pään sisällä ja huomaan et osaan taas keskittyä niihin arjen ihaniin asioihin, jotka tuo hyvä mielen. En tarvii koko ajan jotain turruttajaa (musiikki, some, alkoholi, ruoka jne), vaan uskallan antaa itteni olla hiljaa paikoillaan ja vaan aistia asioita silmillä, korvilla ja nenällä. 

Kaikesta negatiivisesta ja pelottavastakin huolimatta tässä vuodessa on kuitenki ollu myös todella upeita hetkiä! Oon saanut tutustua aivan ihaniin uusiin ihmisiin, saanut tosi paljon tukea ja rakkautta perheeltä ja ystäviltä, menestyny akateemisesti, löytäny ittestäni taas uusia ulottuvuuksia ja vahvuuksia, kokeillu, epäonnistunu ja noussu taas ylös. Oon käyny nousuvarjoliitämässä kamujen kanssa, pelannut ahkerasti tennistä, edistynyt baletissa, yrittänyt opetella surffaamaan, käyny festareilla ja korismatseissa ja viettäny tyttöjen iltoja serkkujen ja sororityn tyttöjen kanssa. Oon lukenut, tanssinut, ollut kuudessa biisissä taustalaulajana ja käynyt viiden päivän ihanalla reissulla Havaijilla perheen kanssa.

Ei siis voi sanoa et tää vuos olis tähän mennessä mennyt ihan kokonaan hukkaan, vaikka pienoinen pettymys onki useesti se ensimmäinen fiilis, mikä mulle tulee ku mietin tätä vuotta. Tästähän piti tulla mun vuos... Mut you know, ehkä tää on just se, millanen tän vuoden piti tähän mennessä olla, jotta loppuvuodesta tulee just sellainen kuin siitä tulee. Tällä hetkellä musta tuntuu tavallaan ahdistavan juurettomalta ja tavallaan rauhalliselta. En oo ihan varma, mihin lähden tästä eteenpäin, mut sen tiedän, et terveyden tulee olla numero ykkösenä kaikessa, mitä teen! Niin fyysisen ku henkisenkin.

Ehkä tässä on nyt hetkeksi tarpeeksi kuulumisia kuluneesta vuodesta!