Kun kirjoitin viime vuoden lokakuussa erosta ja identiteettikriisistä, enpä osannut edes kuvitellakaan millaiseen pyörteeseen olin astelemassa. Yritän tiivistää nämä kuluneet kuukaudet niin tiiviisti kuin mahdollista, mutta katsotaan miten hyvin onnistun. =')
Eli tuolloin lokakuussa 2024 päädyin hiljalleen muutaman asian kautta avaamaan menneisyyttäni oikein kunnolla. Asiat nousivat pintaan, kun törmäsin sattumalta erääseen henkilöön, joka yritti olla minulle silloin joskus 2018 se vakaa kallio, johon olisin voinut nojata, mutta minusta se oli "liian tylsää". Olen kokenut aivan jumalattoman paljon syyllisyyttä siitä, miten 16-vuotias minä kohteli tuota ihanaa ihmistä. Ja muistan edelleen sen, miten surullisena ja voimattomana hän katsoi perääni, kun hyppäsinkin serkkuni avoautoon ja lähdin eräisiin todella suuren tason juhliin sen sijaan, että olisin lähtenyt hänen kanssaan viettämään aikaa hänen turvallisessa seurassaan.
Lisäksi Diddyn oikeudenkäynnit ja ihmisten kauhistelu esiin tulleita asioita kohtaan toi jatkuvasti ylös lisää omia muistojani ja kaikkea sitä, mitä tiedän samanlaisista porukoista, jotka edelleen jatkavat toimintaansa. Olen nähnyt ja kokenut aivan liikaa ja tiedän myös sen, että en pysty pysäyttämään tuota kaikkea. Olen täysin voimaton tuon kaiken edessä ja tämä piti minua hereillä etenkin marraskuussa ja lamaannutti minut. Opintoja oli lähes mahdotonta pitää kasassa, en saanut itsestäni mitään tähän kaikkeen liittyviä ajatuksia ulos suusanallisesti tai kirjoittamalla. Olin aivan lukossa.
Omaan oloon vaikuttivat myös Yhdysvaltojen vaalit, jotka tuntuivat taas uudelta maailmanlopulta. Vuoden loppupuolella olo olikin sellainen, että rehellisesti sanottuna en nähnyt montaakaan syytä elää. Menneisyys ei jättänyt minua rauhaan, mutta tulevaisuuskaan ei tuntunut elämisen arvoiselta. Marraskuun lopulta lähtien join kolme viikkoa putkeen, mutta sitten asiat lähtivät viimeinkin purkautumaan.
Tämä henkilö S, josta kerroin ylempänä, otti yhteyttä, tapasimme ja loppujen lopuksi päädyin muutaman tunnin ajan itkemään ulos kaikkea sitä, mitä hän joutui seuraamaan sivusta. S:n rohkaisemana hain apua ja kävin keskustelemassa psykologilla aluksi kaksi kertaa viikossa ja sen jälkeen kerran viikossa. Näiden tapaamisten kautta olen ymmärtänyt myös paljon sitä miksi en ole onnistunut kehoprojektissani ja tästä näkökulmasta katsottuna koko "taviksesta fitiksi"-näkökulma tuntuu todella naiivilta ja typerältä!
Tajusin siis, että
pehmeämpi kehoni tuntuu turvalliselta, sillä minulla on edellisen kerran ollut unelmakroppani sellaisena aikana, josta en halua mitään nykyisyyteeni. Ja aina, kun kehoni alkoi muuntautua sellaiseksi, mitä se oli noina pimeimpinä aikoina, aloitin aivan kunnolla itsesabotoimaan itseni taas isommaksi. Tämän tajuaminen oli oikeasti
tooooooodella suuri hetki. En ole koskaan ajatellut, että tämä kehoprojekti-asia olisi näin syvällä ja että joutuisin oikeasti kaivamaan näin syvältä, jotta pääsisin sen juurelle miksi aina epäonnistuin elämäntapamuutoksissani. Mutta nyt, kun olen ymmärtänyt tämän, kaikessa on oikeasti todella paljon järkeä.
Ja mielenkiintoista on ollut se, että tämän kesän alusta lähtien suhteeni ruokaan ja kehooni on parantunut huomattavasti! Olen liikkunut pääasiassa kävellen, mutta koska olen myös kokenut suuria väsymysjaksoja tämän kaiken ja opintojen kiinnikuromisen keskellä, olen halunnut antaa itselleni tilaa ja aikaa. Mutta muuten olen pääasiassa syönyt järkevästi ja etenkin pitänyt tasaisen ateriarytmin, mistä olen todella ylpeä! Monena päivänä tuo ateriarytmi onkin ollut se ainoa tasainen asia koko päivänä.
Tällä hetkellä olo on positiivinen, luottavainen ja pääosin onnellinen. Tänään aamukävelyllä totesin hymyillen, että rakastan elämää, joten pitkälle on tultu tuosta viime vuoden tilanteesta ja olen siitä niin kiitollinen! 💙 Perheen, ystävien, S:n, professoreiden ja ammattiauttajien tuki on ollut aivan korvaamatonta koko tämän prosessin aikana. En tietenkään voi vieläkään sanoa, että kaikki olisi käsitelty ja jee, uusi elämä, mutta ehdottomasti nyt tuntuu siltä, että olen vihdoinkin päässyt oikeasti ongelmieni juurille. Ja olenhan toki pitkään tiedostanut nämä kaikki muistot, mutta olen jääräpäisesti ajatellut, että ei ne nyt niin isoja juttuja ole ja ne tapahtuivat niin kauan aikaa sitten, että eiväthän ne nyt enää voi vaikuttaa...
Mutta kyllä ne vaikuttavat - tietenkin. Blogiin palaamista mietin pitkään, mutta olen kaikista taukoiluistani huolimatta kokenut kirjoittamisen hyvänä keinona järjestellä ajatuksiani ja haluaisin myös olla jonkinlainen esimerkki siitä, miten voit saada kaikkien kamalien ja vaikeiden asioidenkin jälkeenkin vielä elämästäsi uudestaan kiinni. Niinpä päätin tulla takaisin, mutta hieman erilaisella konseptilla, sillä ymmärrän nyt, että minun kohdallani pelkkä "kroppa kuntooooonnnn!!!" ei vain yksinkertaisesti toimi. Niinpä tämä nykyinen blogin nimi huokuu enemmän sellaista, mitä haluan arkeeni!
En ole vielä täysin varma, miten lähden eteenpäin esimerkiksi liikuntaseurannan osalta, sillä en usko, että tuollainen viikoittainen liikunta-ajan seuraaminen on kovin olennaista. Treeniaika ei kuitenkaan kerro siitä, miten tehokkaita treenini ovat olleet. Jotain muutoksia siis viikkoseurantaan on tulossa ja ruokailujen osalta haluaisin jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja etenkin suolaisen ruoan vähentämistä ja hieman lisää proteiinia. Ehkäpä jonkinlainen viikoittainen "näin syön ensi viikolla" tyyppinen koonti voisi olla hauska.
Kehon muutosten seuranta voisi ehkä olla kerran kuukaudessa tai parissa, mutta tällä hetkellä se tuntuu hieman... Jotenkin hassun töykeältä kehoani kohtaan. En tiedä kuulostaako tämä järkevältä, mutta se tuntuu todella pinnalliselta tällä hetkellä. Joten katsotaan, mitä teen tuon kanssa!
Huh, ehkä tämä riittää tähän kohtaan.... ='D Blogin aiemmissa merkinnöissä on toimimattomia linkkejä ja korjailen niitä pikku hiljaa, sillä käytin suurimman osan ajasta siihen, että sain vanhat kuvat tänne hahhah. No mutta, tästä tämä lähtee vaikkakin hieman erilaisissa tunnelmissa kuin yleensä. Odotan kuitenkin innolla sitä, millaisena minänä pääsen tämän vuoden lopettamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti